Syyskuulumisia

Tämä syksy on ollut stressaava ja kiireinen, ja sellaisena se jatkuukin vielä ainakin marraskuun puoliväliin saakka. Työn alla on sarjakuvaromaanin lisäksi ollut tilaustöitä, ja lähestyvä muutto verottaa aikaa ja voimavaroja. Teijossa pitää laittaa paikat kuntoon ja Porvoon asunnon tyhjentäminen on iso urakka joka on vielä edessä. Olenkin vähän huolissani voimavaroistani.

Sarjakuvaromaani edistyy nyt toivomaani hitaammin, mutta edistyy kuitenkin. Täytyy koittaa olla armollinen itseään kohtaan, teen parhaani. Viikkotavoitteeni on kohtaus viikossa, ja seuraavat muuttoa edeltävät viikot joudun tekemään lyhyitä kohtauksia jotta saan hoidettua kaikki muut elämääni ruuhkauttavat hommat. Sivuja tulee siis vähemmän, mutta tahti pysyy tavoitetasolla yllä. Muuton jälkeen pystyn keskittymään sarjakuvaromaanin tekoon paremmin kun työskentelen kokonaan Perniön työhuoneeltani, joskin joitakin tilaustöitä täytyy varmaankin vastaanottaa.

Pääni ei tee eroa työstressin ja muun stressin välillä, joten työtavoitteet ja muuttohommat nivoutuvat yhteen yhdeksi suureksi hoideltavien hommien vuoreksi, joka välillä hirvittää. Neuroepätyypillisyyteeni kuuluu se että kuormitun herkästi ihan normaalistakin arjesta, joten nyt on erityisen tärkeää pitää huolta jaksamisesta.

Kun stressi lamaannuttaa, on tärkeää arvioida onko tilanne sellainen että se vaatii lepoa vai toimintaa. Toistaiseksi toiminta on helpottanut oloa. Kun on saanut asioita pois to do -listalta, olo on huojentunut ja tilanne näyttäytynyt hallittavampana. On oleellista ymmärtää myös se että tämä tilanne ei ole, eikä se voi olla kestävä. Rutistus päättyy aikanaan, ja sitten olen ansainnut lepoa. Toistaiseksi piirrostyö on toiminut hyvänä vastapainona fyysiselle työlle ja päinvastoin. Todennäköisesti alan kuitenkin lähiviikkoina väsymään ja myös varsinaiselle levolle on raivattava tilaa. 

Tarvitsen palautumiseen monenlaista lepoa. Passiivisen lojumisen lisäksi kiva, omaehtoinen puuhailu ja sosiaaliset kanssakäymiset palauttavat ja pitävät kiinni positiivisessa ajattelussa. Tehtävien listaaminen ja suunnitelmien tekeminen vapauttavat aivokuormaa ja muistuttavat siitä miten pitkälle olen jo päässyt.

Nähtäväksi jää missä henkisessä kunnossa voin todeta muuton suoritetuksi, mutta näillä eväillä lähden sitä toteuttamaan, toivoen että viimeistään jouluna voin laskeutua lomaani rennoissa merkeissä.