Neuroepätyypillisyys ja energian säätely

Minulla on ADHD ja autistisia piirteitä, ja se vaikuttaa paljon sekä työskentelyyni että arjen pyörittämiseen.

Ennen diagnoosejani vietin vuosia jatkuvassa burnoutissa, ymmärtämättä miksi tavallinen elämä tuntui vievän minulta kaikki voimat. Minulla oli pitkiä jaksoja jolloin en kyennyt muuhun kuin vuodelepoon ja vuosi vuodelta epätoivoni kasvoi. Kokeilin läpi kaikki meditaatiot, ravintolisät, kirkasvalolamput, ja joogatuunnit, mutta hermostoni oli jatkuvasti niin ilmiliekeissä, ettei toipuminen ollut mahdollista ennen kuin pidin noin puolen vuoden pituisen sairasloman, lopetin alkoholin käytön ja sain lopulta ADHD-lääkityksen jonka tukemana sain pikkuhiljaa selätettyä itseäni ympäröineen kaaoksen.

Ennen lääkitystä pystyin yleensä tekemään päivässä kaksi asiaa; esimerkiksi töitä ja ruokaa, tai käymään salilla ja kaupassa. Se ei tietenkään riittänyt arjen hallintaan ja kasaantuneet velvollisuudet kuormittivat entisestään. 

Diagnoosini saatuani aloin sekä ymmärtää itseäni paremmin että kykenemään ottamaan paremmin käyttöön välineitä joilla säännöstelen voimavarojani. Uupumukseni ei nimittäin johtunut mistään häiriötilasta, vaan siitä miten aivoni ovat rakentuneet. Tuntemukseni siitä että uuvun kohtuuttomasti normaaleista asioista osoittautui todeksi.

Neuroepätyypillisyyteen voi liittyä monta piirrettä jotka aiheuttavat ylimääräistä kuormitusta. Tässä joitakin esimerkkejä:

• Asioihin tarttuminen ja niiden äärellä pysyminen on haastavaa ja vaatii ylimääräistä ponnistelua. Käytän tahdonvoimaani lähes kaikkeen mitä päivän aikana teen.
• Asiat eivät rutinoidu. Aamukahvin keitosta tai hampaiden pesusta ei tule jotain minkä voi tehdä ajattelematta. Joka aamu on erikseen pohdittava miten kahvia nyt taas keitettiinkään ja hampaiden pesulle on patistettava itsensä erikseen. Kun arjesta puuttuu rutiinien tuoma toiminnan keveys, muuttuu se kuormittavammaksi.
• Mikään asia ei tapahdu itsestään. Minun on suunniteltava ja kirjoitettava ylös kaikki työt ja kotityöt. Tarvitsen liudan apukeinoja motivoidakseni itseäni tarttumaan niihin ja saadakseni ne suoritettua loppuun. Sen lisäksi että vain TEKISIN jonkun asian, minun on tehtävä myös jatkuvaa projektinhallintaa.
• Usein tyydytys tehdystä työstä jää kokematta. Saan vain harvoin päivän päätteeksi sen tyytyväisen ja rennon tunteen kun tietää hoitaneensa sen mitä pitikin ja on vihdoin aika levätä.
• Sosiaalisuus kuormittaa. Sosiaalinen kanssakäyminen ja maskaaminen vievät energiaa vaikka ihmisten kanssa olemisesta nautinkin. 
• Pään sisäinen jatkuva kaaos ja jatkuva yritys jäsentää asioita ja velvollisuuksia hahmotettavaan muotoon on kuluttavaa.
• Siedän stressiä huonosti ja se johtaa nopeasti toimintakykyni heikkenemiseen.
• Muutokset suunnitelmissa, tai päivän silppuuntuminen esimerkiksi lounastapaamisen takia kuormittavat huomattavasti.

Sen lisäksi että neuroepätyypilliset ihmiset siis kuormittuvat herkemmin, heidän voi olla myös vaikeampi palautua. Tästä syystä koitan pitää huolen palautumisestani joka päivä. Yöunet eivät riitä minulle raskaasta päivästä toipumiseen, vaan tarvitsen myös lepopäiviä, ja jokaiseen päivään lyhyempiä lepohetkiä. Kuormittuminen ei karise itsestään pois, vaan kasaantuu ja johtaa vaikeampaan kuormittumiseen, lopulta burnoutiin mikäli en pidä huolta itsestäni koko ajan. Myös unentarpeeni on keskimääräistä suurempi ja toimintakykyni alenee vähäiselläkin univajeella.

Tiedän että monille on mahdotonta järjestää työelämänsä niin että saavat tarpeeksi lepoa, ja että levon puute vaivaa suurinta osaa työssä käyvistä, mutta koska olen itse vastuussa omista työajoistani, koen palautumisesta huolehtimisen jopa velvollisuudekseni. 

Keinoja joilla pidän huolta palautumisestani:

• Hitaat aamut. Jos minulla on aikaa, vietän aamun rauhassa keskenäni. 
• Yksin olo. Koska kaikki sosiaalisuus kuormittaa, koen yksin olemisen rentouttavana ja joskus välttämättömänä voimia kerätessäni.
• Puuhailun ja lojumisen tasapaino. Pyrin lepäämään joka päivä, mielellään töiden ja iltapuuhien välissä.
• Pitkät yöunet. Menen mielellään niin aikaisin nukkumaan, että herään aamulla ajoissa ilman herätyskelloa. Silloin tiedän yleensä nukkuneeni tarpeeksi.
• Strategiset vapaapäivät. Aikataulutan vapaapäiviä esimerkiksi työtapahtumien jälkeen, tai sellaisille viikoille joita edeltävä viikonloppu on ollut hektinen. 
• Palkitsen itseni vapaa-ajalla. Jos suoriudun hommistani etuajassa, saan käyttää ylijäävän ajan miten haluan.
• Pidän huolen eri tavoista palautua. Konkreettisen sohvalla makaamisen lisäksi liikun luonnossa, käyn joskus ulkona ystävien kanssa, käyn kävelyillä, saunon, käyn avannossa, harrastan käsitöitä ja muuta itselleni kivaa puuhastelua johon voin rauhassa uppoutua. 
• Teen päivän työt mielellään kerralla. En silppua aikataulujani pitkin päivää, enkä työskentele iltaisin, sillä aivoni eivät silloin mene koskaan lepoasetuksiin. Minun on tiedettävä milloin olen töissä ja milloin vapaalla.
• Pidän kiinni lomista ja viikonlopuista.
• Teen realistiset työsuunnitelmat. Jos vaikka tilaustyöhön on annettu aikaa viikko ja siitä maksetaan 200e, ei tilaaja saa työtä jonka tekeminen normaalilla vauhdilla kestäisi kaksi viikkoa ja josta pitäisi pulittaa 600e.

Tämä on aihe josta varmaan kirjoitan lisää jatkossakin, palaillaan ja hyvää työviikkoa!