Kesäloman merkityksestä
Olen kantapään kautta oppinut pitämään kesälomia. Sen lisäksi etten usein halua ajatella töitä kesällä, ehkäisee kesäloma työn alle kuormittumista.
Haastavaa loman pitämisestä tekee sarjakuvakentän vuosikello, jossa uudet julkaisut ajoitetaan usein alkusyksyyn, mikä tarkoittaa sitä että jollei työtään osaa rytmittää ja ennakoida, päätyy herkästi viimeistelemään teostaan koko kesän. Olen myös huomannut useita open calleja pienjulkaisuihin ja näyttelyihin, joiden deadlinet on loppukesästä siten että teoksia täytyisi työstää kesällä mikäli juuri sopivaa valmista ei ole. Voi olla että tässä on ajateltu heitä joiden taiteen tekeminen tapahtuu vapaa-ajalla, mutta itse en halua tinkiä tarpeellisesta lomastani edes kiinnostavien open callien tähden.
Jotta lomailu olisi mahdollista, alan viimeistellä alkuvuoden töitä jo toukokuussa. Kaikkea viilausta ja sälähommaa kuitenkin kasaantuu, joten juhannukseen mennessä on yleensä pöytä tyhjä, lukuunottamatta esimerkiksi kesänäyttelyitä tai muita sivuprjoekteja joille ole varannut kalenterista tarkat päivät, niin ettei työasiat liiaksi solju lomapäiviin. Poikkeuksen joudun tekemään sähköpostien ja toimistohommien kohdalla, mutta onneksi niitäkin on kesällä huomattavasti vähemmän kuin muina aikoina ja toimistotunti parin viikon välein yleensä riittää.
Kuten sanottu, minua ei kesällä työnteko edes kiinnosta. Jos olen työskennellyt tiiviisti koko kevään, alkaa keskittymiseni herpaantua kesäkuussa ja kaikki kiinnostavat kesäriennot houkuttaa. Omalla kohdallani olen todennut parhaaksi siis itseni piiskaamisen sijaan ottaa lepoa. Kunnon loman päätteeksi olen yleensä täynnä ideoita ja energiaa tarttua keskeneräisiin töihin ja uusiin projekteihin, ja pidän sitä merkkinä siitä että loma on tehnyt tehtävänsä.
Pyrin lomailemaan myös muina yleisinä loma-aikoina ja pyhinä. Sillä tavoin ylläpidän työkykyäni ja se itseasiassa auttaa minua pysymään aikataulutavoitteissa kun en uuvu työn alle ja levänneenä saan käyttökelpoisia ajatuksia. Työskentelysuunnitelmani ovat sillä tavoin realistisia, että kun tiedän hyvänä päivänä tekeväni tuplat keskivertopäivästä, käytän hyviä työpäiviä lomapäiväpankkina. En siis yritä puskea teoksia ulos etuajassa, vaan mieluummin käytän kertyneen ajan palautumiseen ja teen parempaa jälkeä alkuperäisessä aikataulussa.
Sarjakuvamaailmassa on vähän sellaista tehokkuuden ihannointia, lasketaan esimerkiksi kuinka monta sivua saa missäkin ajassa tehtyä, mutta en koe että nopeus on laadun tae, eikä siitä seuraa varsinaisia palkintojakaan. Oma tavoitteeni on tasainen tahti, sellaisella rytmillä jota pystyn ylläpitämään joka päivä, ja joka mahdollistaa myös muusta elämästä nauttimisen.
Eli jos et jo ole pitänyt kesälomaasi, olisiko aika ottaa esiin paksu text marker ja vetää kalenteriin isot ruksit muutaman viikon kohdalle?
